Haluatko tietää lisää Suomenlinnan historiasta? Tässä osiossa on tietoa linnoituksen historiasta.

Ruotsin aika 1748-1808

Ruotsi menetti suurvalta-asemansa ja tärkeimmät itäiset linnoituksensa Venäjän kanssa käydyissä sodissa 1700-luvun alkupuoliskolla. Suomen puolustuksen vahvistaminen katsottiin tarpeelliseksi. Vuonna 1747 Ruotsin valtiopäivät tekivät päätöksen rakentaa keskuslinnoitus, johon kuului laivastotukikohta Helsinkiin ja rajavartiolinnoitus Degerbyyn, Loviisan edustalle.

Linnoitustyöt aloitettiin seuraavana vuonna Helsingin edustalla sijaitsevilla Susiluodon saarilla, nykyisen Suomenlinnan paikalla. Vuonna 1750 linnoitus nimettiin Sveaborgiksi, joka foneettisesti suomeksi käännettynä on Viapori. Linnoituksessa aloitettiin kuivatelakan rakentaminen saaristolaivaston sota-alusten rakentamista varten.

Suunnitelmat epäonnistuvat

Kunnianhimoisia linnoitussuunnitelmia jouduttiin pienentämään muutama vuosi rakentamisen aloittamisen jälkeen, ja resurssit suunnattiin merilinnoituksen rakentamiseen. Viaporin linnoitustöiden aktiivinen vaihe päättyi hieman yli 40 vuotta sen aloittamisen jälkeen.

Linnoitusta ei itse asiassa koskaan saatu aivan suunnitelmien mukaisesti valmiiksi, vaikka alkuperäinen tavoite oli saada rakennustyöt valmiiksi vain neljässä vuodessa. Pommerin sota (1756-1763) pysäytti rakentamisen, vaikka taistelut eivät ulottuneetkaan Viaporiin 1700-luvulla. Merilinnoituksella oli ansioita laivastotukikohtana Venäjän ja Ruotsin sodassa 1788-1790 ("Kustaa III:n sota"), mutta se ei osallistunut varsinaisiin taisteluihin.

Vuonna 1808 Viapori joutui venäläisten joukkojen piirittämäksi Venäjän-Ruotsin sodassa. Vain vähäisten kahakoiden jälkeen komentaja C.O. Cronstedt päätti antautua. Antautumisen syyt ovat edelleen ratkaisematon mysteeri. Venäläiset ottivat antautuneen merilinnoituksen haltuunsa, ja Viaporille alkoi uusi aikakausi.

Venäläisten aikakausi 1808-1918

Toukokuussa 1808 Viaporin linnoitus antautui venäläisille, mikä merkitsi uutta aikakautta linnoituksen historiassa. Ruotsalaisten lähdettyä linnoituksesta Viapori siirtyi laivoineen ja varusteineen Venäjän keisarillisen hallituksen hallintaan. Seuraavana vuonna Suomesta tuli Venäjän autonominen suuriruhtinaskunta, mutta Viapori säilyi edelleen sotilastukikohtana Venäjän hallinnassa.

Venäläiset arvostivat Viaporin linnoitusta ja tekivät sille suuria suunnitelmia. Linnoituksen piiriä laajennettiin Santahaminaan, Kuningassaareen ja Vallisaareen. Linnoitukseen rakennettiin parakkeja sotilaiden majoittamiseksi ja valmistui Konstantin Tonin suunnittelema ortodoksinen varuskuntakirkko.

Viapori rappeutumassa ja pommitusten alla

Linnoituksen sotilaallinen merkitys väheni 1800-luvun kuluessa. Linnoituksen kunnossapito ja kunnostaminen laiminlyötiin varojen puutteen vuoksi, ja Viapori rappeutui.

Vasta Krimin sodan (1853-1856) kynnyksellä linnoituksen kunto alkoi herättää huolta. Venäjän ja Turkin välillä syttyi sota, mutta Englanti ja Ranska liittyivät pian turkkilaisten joukkoihin. Yhdistetty englantilais-ranskalainen laivasto pommitti Viaporia kahden päivän ajan elokuussa 1855, ja Viapori kärsi pommituksessa suuria vahinkoja.

Viaporin linnoituksia korjattiin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkuvuosina. Viaporin merkitys kuitenkin väheni edelleen, ja lopulta se oli vain yksi venäläislinnoitus monien muiden joukossa.

Osa Pietari Suuren laivastolinnoitusta

Kesällä 1906 Venäjällä vallankumouksellisten levottomuuksien innoittamana Viaporissa puhkesi kapina. Kapinalliset yrittivät saada linnoituksen hallintaansa ja onnistuivat siinä osittain. Kapina kuitenkin kukistui neljässä päivässä.

Ensimmäisen maailmansodan aikana (1914-1918) Viapori oli osa niin sanottua Pietari Suuren laivastolinnoitusta, jonka tarkoituksena oli suojella Venäjän pääkaupunkia Pietaria.

Venäjän vallankumouksen ja Suomen itsenäistymisen myötä Viapori siirtyi vastaperustetun Suomen hallituksen haltuun vuonna 1918, ja sen nimi muutettiin Suomenlinnaksi.

Venäjän Viaporin verkkonäyttely

Venäläinen Viapori -verkkonäyttely esittelee Suomenlinnan sen venäläisenä aikana.Katso näyttely täältä.

Suomen aika 1918 ->

Venäjän aikana Viaporin linnoitus ei kuulunut Suomen suuriruhtinaskuntaan, vaan sitä hallitsi Venäjä. Suomi oli julistautunut itsenäiseksi 6. joulukuuta 1917, mutta Viapori oli vielä jonkin aikaa venäläisten joukkojen komennossa. Se siirrettiin Suomen hallituksen hallintaan vasta keväällä 1918 Suomen sisällissodan aikana.

Sodan loppupuolella valkoiset perustivat Viaporiin vankileirin punavangeille, joita oli jopa 8 000. Vankileirillä teloitettiin punaisia vankeja ja osa kuoli linnoituksen huonojen olosuhteiden aiheuttamiin tauteihin. Viimeiset vangit vapautettiin maaliskuussa 1919.

Suomalaiselle linnoitukselle uusi nimi: Suomenlinna

Toukokuussa 1918 linnoitus nimettiin Suomen itsenäisyyden kunniaksi Suomenlinnaksi, ja se liitettiin Suomen valtioon. Pian linnoitukseen sijoitettiin erilaisia puolustusvoimien yksiköitä ja Suomenlinnasta tuli Suomen varuskunta.

Vähitellen alkoivat myös pienimuotoiset kunnostustyöt, ja saaristomatkailu pääsi vauhtiin.

Sodan aikana

Talvisodan syttyessä vuonna 1939 Suomenlinnaan sijoitettiin muun muassa ilmatorjunta- ja tykistöyksiköitä. Linnoitus toimi Suomen sukellusvenelaivaston tukikohtana.

Jatkosodan (1941-1944) jälkeen Suomenlinnaan jäi vain muutama sotilasyksikkö.

Siviilihallinnossa

1960-luvun puolivälissä Puolustusvoimat ilmoitti, että se tyhjentää linnoituksen kokonaan. Kun Suomenlinnan Rannikkotykistörykmentti muutti pois vuonna 1972, Suomenlinna siirtyi siviilihallintoon. Puolustusvoimien yksiköistä vain Merisotakoulu on nykyäänkin Suomenlinnassa. Suomenlinnan peruskorjaus alkoi, ja rakennuksia kunnostettiin asuinkäyttöön.

Suomenlinna lisättiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1991. Suomenlinnasta on Suomenlinnan aikana kehittynyt yksi Suomen suosituimmista matkailunähtävyyksistä. Lisäksi Suomenlinna on yksi Helsingin kaupunginosista, jossa asuu noin 800 asukasta ja on työpaikka noin 400 henkilölle.