Niemelän torppa on ensimmäinen ulkomuseoon siirretty rakennusryhmä. Torppa siirrettiin museoon Konginkankaalta, Keski-Suomesta ja sen tulo Seurasaareen merkitsi ulkomuseon perustamista.  

Torpaksi kutsuttiin torpparin eli vuokraviljelijän asuntoa. Torppari ei omistanut viljelemäänsä maata, vaan maksoi siitä vuokraa maatilalle, jonka mailla torppa sijaitsi. 

Torpan päärakennus koostuu saunasta ja tuvasta: Savusauna on rakennettu 1770-luvulla ja uusi tupa on rakennettu vanhan tilalle 1840-luvulla. Torpan pihapiirissä on useita aittoja, eläinsuojia, keittokota ja riihi. Rakennusten lukumäärä kertoo siitä, että torppa oli suhteellisen hyvin toimeen tuleva.

Niemelän torpan ulkorakennusten sijoittelussa museoalueelle noudatettiin rakennusten alkuperäistä sijoittelua. Tallin oven yläpuolelle on veistetty taikamerkiksi kutsuttu viiskanta, jonka tarkoituksena oli suojella karjaa. Merkit olivat yleisiä kansanrakennuksissa ja niillä haluttiin taata talon onni.  

Niemelän torpassa asui 1890-luvulla kaksi ruokakuntaa, ja siellä asuttiin aina siihen saakka, kunnes se siirrettiin museoon. Viimeiset asukkaat olivat 80-vuotias Heikki ja 22-vuotias Iida.