Valtion taideteostoimikunta järjesti Musiikkitalon ulkoalueen veistoksesta vuonna 2010 yleisen kilpailun, jonka voitti taiteilija Reijo Hukkanen (1946–2024) ehdotuksellaan Laulupuut. Alumiinista ja teräksestä rakentuva veistoskokonaisuus julkistettiin elokuussa 2012.

Laulupuut koostuu kolmesta osasta, joista keskeisin ja korkein on noin 13-metrinen, taivasta kohti kurkottava, pyrstöllään seisova hauki, suu avoinna kuin ryhtymässä laulamaan. Haukifiguurin vieressä on kaksi lähes yhtä korkeaa vertikaalista aihetta, joissa vuorottelevat flyygelinkannet ja kotoisasti maanläheiset halkopinon muodot. Suomalaiskansallisen kuvaston ikiaiheet hauki ja halot yhdistyvät tässä salonkikelpoisesti flyygelinkansiin.

Leikkisä teos herättää huomion tunnistettavien elementtiensä kautta, mutta jättää myös katsojalle pohdiskeltavaa. Eri elementit asettuvat sopusuhtaisesti Musiikkitalon ja Töölönlahden kaupunkimaisemaan. Eräänlaiseksi Musiikkitalon toteemiksi muodostunut haukipatsas vaikuttaa ihmisiin, vaikkei sitä katselisi aktiivisesti.

Reijo Hukkanen on kertonut, että idean teokseen herätti taiteilijan kodin seinällä ollut, New Yorkista matkamuistona tuotu muovinen kala. Toisena lähtökohtana toimi suomalaisen runoilija Aaro Hellaakosken (1893–1952) runo Hauen laulu (1928). Runo oli tehnyt Hukkaseen vaikutuksen, kun hän oli lapsuudessaan kuullut sen luettuna radiossa:

Kosteasta kodostaan

nous hauki puuhun laulamaan

kun puhki pilvien harmajain

jo himersi päivän kajo

ja järvelle heräsi nauravain

lainehitten ajo

nous hauki kuusen latvukseen

punaista käpyä purrakseen

lie nähnyt kuullut haistanut

tai kävyn päästä maistanut

sen aamun kasteenkostean

loiston sanomattoman

kun aukoellen

luista suutaan

longotellen

leukaluutaan

niin villin-raskaan

se virren veti

että vaikeni

linnut heti

kuin vetten paino

ois tullut yli

ja yksinäisyyden

kylmä syli.

Teos hitsattiin Lapinlahdella ja Iissä. Kun sitä kuljetettiin rekka-autossa Helsinkiin, ilmavirta kulki hauen läpi, ja sai sen laulamaan, kuten runossa.