Leikkisä teos herättää huomion tunnistettavien elementtien kautta, mutta jättää myös katsojalle pohdiskeltavaa. Tunnistettavat elementit – flyygelin kannet, halkopinot ja hauen pää – asettuvat sopusuhtaisesti Musiikkitalon ja Töölönlahden maisemaan. Varjoaan vaaleampi teos sulautuu kaupunkimaisemaan ja vaikuttaa ihmisiin, vaikkei sitä katselisi aktiivisesti. Laulupuun inspiraationa on toiminut Aaro Hellaakosken (1893–1952) runo Hauen laulu (1928):

"Kosteasta kodostaan
nous hauki puuhun laulamaan
kun puhki pilvien harmajain
jo himersi päivän kajo
ja järvelle heräsi nauravain
lainehitten ajo
nous hauki kuusen latvukseen
punaista käpyä purrakseen
lie nähnyt kuullut haistanut
tai kävyn päästä maistanut
sen aamun kasteenkostean
loiston sanomattoman
kun aukoellen
luista suutaan
longotellen
leukaluutaan
niin villin-raskaan
se virren veti
että vaikeni
linnut heti
kuin vetten paino
ois tullut yli
ja yksinäisyyden
kylmä syli."