Pyhälle Laurille eli Laurentiukselle pyhitetty yksilaivainen harmaakivikirkko on toiminut Pohjankyrön suurpitäjän muinaisen hallintokeskuksen näkyvänä muistomerkkinä Kyrönjoen rannalla jo vuodesta 1304.

Perimätiedon mukaan kirkon paikalla on ollut puukirkko, jonka rakensivat luostarin munkit. Vuosilukua 1304 pidetään tämän puukirkon rakentamisvuotena. Kirkon rakentamisesta on olemassa monenlaisia taruja. Kerrotaan, että töysäläinen Tohni toi kantaen Lapuan Simpsiöltä kirkon läntiseen päätyyn muuratun ison kiven, jonka alla olevaa ikkunaa kutsutaan Tohnin akkunaksi.

Kirkon merkittävin nähtävyys on rovasti Jaakko Geetin 1560-luvulla teettämät 114 seinämaalausta. Maalausten jokainen rivistö muodostaa ympäri kirkon kiertävän kuvakertomuksen. Ylin sarja esittää Vanhan Testamentin kertomuksia maailman luomisesta laintaulujen antamiseen saakka. Keskimmäinen kuvasarja kertoo Jeesuksen elämän vaiheista. Alin kuvasarja liittyy pyhäpäivien evankeliumiteksteihin. Näiden lisäksi on kuoriseinän yläosaan maalattu ylösnousemusta esittävä kuva.

Vuonna 1666 antoi Isonkyrön kirkkoherra Brenner peittää maalaukset kalkkiväreillä, jonka peitossa ne olivat yli kaksi vuosisataa. Seinämaalaukset löydettiin ja paljastettiin vuonna 1885 mutta entisöitiin vasta vuosina 1927 – 1936. Entisöinnit suoritti taiteilija Oskari Niemi.

Kirkossa pidetään edelleen jumalanpalveluksia sekä vihki- ja konserttitilaisuuksia kesäaikana.