Lat. Solenostemon scutellarioides

Isokirjopeippi tai värinokkonen oli maaseudulla erityisen suosittu sisäkasvi 1900-luvun vaihteessa. Sen kirjavan koristeelliset lehdet ovat kuin kukinto itsessään. Kasvi on helppohoitoinen, mutta saadakseen tuuhean lehdistön se tarvitsee ravintoa ja valoa. Värinokkonen kestää talvea huonosti, joten keväällä kasvi kannattaa uusia latvapistokkaista. Vaaleansiniset kukat kannattaa myös napsia pois taatakseen tuuheimman lehdistön.