Tämä luuranko on yksi kokoelmiemme harvinaisimmista ja arvokkaimmista näytteistä. Stellerin merilehmä eli Beringinmeren matalissa lahdissa. Lajin kuvasi vuonna 1741 luonnontieteilijä Georg Wilhelm Steller osallistuessaan Koillisväylälle suuntautuneeseen tutkimusretkeen.

Stellerin merilehmät olivat suuria kasvinsyöjiä, jotka liikkuivat hitaasti eivätkä kyenneet sukeltamaan. Tämä teki niistä helppoja saaliita merimiehille ja metsästäjille, jotka kiirehtivät alueelle arvokkaan saaliin, kuten merisaukon turkiksen ja merilehmän lihan, toivossa.

Liiallisen metsästyksen vuoksi Stellerin merilehmä kuoli sukupuuttoon vain 27 vuotta sen löytymisen jälkeen.

Uhanalaisuuden käsitettä oli vielä 1700-luvulla mahdotonta ymmärtää. Merilehmän katoaminen tuli siten yllätyksenä. Lajista on säilynyt vain vähän kokonaisia luurankoja. Tämä luuranko on erityisen arvokas, koska se on peräisin yhdestä ainoasta yksilöstä, joka löydettiin yli sata vuotta lajin sukupuuton jälkeen.