Syksyisen suon hiljaisuus iskee vastaan kuin seinä. Mättäällä näkyy hirven sorkan painauma. Rämeen yli lentää yksinäinen korppi. Sataa tihuttamalla, ja maisema on pysähtynyt paikoilleen. Syyspäivän tasauksen jälkeen yö ottaa aikaa päivältä vuorokausi vuorokaudelta.

Sonnit kalauttelevat sarviaan joskus tuimastikin yhteen. Kiima-aikana ne kuopivat maahan ns. kiimakuopan, johon ne laskevat voimakkaan hajuista virtsaansa. Tämän jälkeen ne kieriskelevät omassa virtsassaan! Kiimaan tulevan hirvilehmän mielestä haju on kuin tuoksahdus upeinta partavettä eikä se voi vastustaa sonnin vetovoimaa.

Sonneille kiima-aika on rankkaa: ne unohtavat syömisen pariksi viikoksi lähes kokonaan ja menettävät sen seurauksena noin viidenneksen painostaan. Joskus kiimapuuhien voimainkoitokset voivat johtaa siihen, että sonni ei ehdi kerätä riittävästi rasvavarastoja talveksi ja menehtyy talven tuiskuihin.